Mitenkä tämänkin aloittaisi, taitaa tulla kohta vauva juttuja minulta sekä "treeni", aika monikin tietee notta mie ootan vauvaa :3 ja voin kertoo että aloitin "rauhallisen" elämäni jo ennen raskautta siis jo 11kk ilman nikotiinia ja ilman alkoholiakin ollunna se 10kk :3 lopetin kaikki tuommoiset ja aloitin treenaamaan sitten raskaaksi todettiin toukokuun 8. päivä vaikka jo maaliskuussa sain alkunsa tämä tyttö.
Painaa neuvolatädin mukaan arviolta jo yli 3kg sopiva on jo synnytettäväksi mutta sen näkee milloin hän päättää syntyä, esikoinen on joten jänskättää synnytys O.o mutta samalla mukava päästä mahasta eroon joka jäätävän kokoinen ja pääsen liikkumaan enemmän :3 2kk syntymisen jälkeen pääsen jo salille ja nyrkkeilemään jospa sitten 2015 olisin TIKIS :3 6-pack takas ja lihakset jne kunnon treeniä, sitä niin kaipaan,... en ole yhtään nauttinut tästä raskaus ajasta, miten tästä nauttia kun kukaan ee soittele ennee perään miten menee jne kotonakin aktiivinen elämä mutta ilman minua kun enhän mie mitään pysty tekemään...en mahda mitään sille että paikallani voin vuan olla vaikka niin olis pakottava tarve liikkua ! Taitaa raskaus hormoonit myllertää kun tuntuu että olisin yksin tämän raskauteni kanssa, tuntuu kuin kukaan ee ymmärrä ja minun on vaikeaa pyytää apua kun tunnen itseni heti "laiskaksi" ja typeräksi jne... Odotan innoissani vauvan syntymistä ja samalla kauhulla kun on sitten se 18 vuotta kasvatettavana lapsi ja en ennee pääsekään helposti minnekään mihin aikaan haluan jne. Kaikista eniten inhottaa kun tuntuu että parisuhde jäätyy tunteiden takia kun mulla myllertää päässä koko ajan ja en uskalla sanoa kaikkea tai tehdä ja pelkään tosi paljon kieltäytymistä tai sitä että jään yksin, vaikkei niin tapahdu mutta päässäni myllertää. Nyt olis suunnitelmissa tää tyttö kasvattaa ja ensi vuonna opiskelemaan viimeistään syyskuussa lähihoitajaksi.... Noh ajatuksia raskauden aikana joten saattaa olla huuhaata ja kaikkee mutta helpottaa kirjoittaa vaikka en osaa kirjoittaa olen typerä muutennii minkä sille mahda mitään...
rv 39+0
2 kommenttia:
Musta on tosi hienoa, että kehtaat suoraan myöntää ettei se raskaus aina ole ruusuilla tanssimista! :)
Alussa raskaus tuntui mukavalta mutta näin liikkuvana ja energisenä immeisenä kärsii kun joutuu olemaan vaan eikä jaksa jne vaikka haluais. Aika monikin varmaan samassa tilanteessa mutta itse en ennee pysty olemaan raskaana oli sen verta mulle fyysisesti ja henkisesti kamalaa. Eeku vaan eteenpäin ja nyt voin liikkua vaikka en saa vielä treenata mutta siihenkään ole pitkä aika ennee kun pääsen taas tekemään sitä mistä nautin :) ja kyllä rakastan lastani ib ihanin asia maailmassa :) <3
Lähetä kommentti